Asbesti on luonnon mineraali, jota käytettiin kotien, koulujen, sairaaloiden, toimistojen ja tehtaiden rakentamisessa suurimman osan 1900-luvusta. Se oli halpaa, lujaa ja palamatonta, joten sitä käytettiin lähes kaikkialla.

Nykyään asbesti on Euroopan suurin yksittäinen työperäisten syöpäkuolemien aiheuttaja. Pelkästään vuonna 2019 Euroopan unionissa kuoli yli 70 000 ihmistä asbestikuitujen hengittämisen aiheuttamiin sairauksiin.

Useimmat heistä altistuivat vuosia sitten tavallisissa töissä, kuten asennus-, sähkö-, putki- tai korjaustöissä. Tämä kurssi auttaa sinua tunnistamaan, missä asbestia voi olla, ja tietämään, miten toimia, jottet koskaan joudu heidän joukkoonsa.

Tämä on asbestitietoisuuskurssi: opit tunnistamaan asbestin ja toimimaan turvallisesti. Kurssi ei ole asbestipurkutyön koulutus eikä anna pätevyyttä asbestipurkutyöhön. Kurssin jälkeen osaat:

• selittää, mitä asbesti on ja miksi se on vaarallista
• tunnistaa materiaalit ja paikat, joissa asbestia todennäköisimmin on
• kuvata työnantajien, rakennusten omistajien ja työntekijöiden tärkeimmät velvollisuudet Suomen asbestisäädösten mukaan
• ymmärtää asbestin aiheuttamat sairaudet ja sen, miten altistuminen pidetään mahdollisimman vähäisenä
• toimia oikein, jos löydät epäilyttävää materiaalia tai rikot asbestia vahingossa

Tietoisuuskoulutus ei anna pätevyyttä asbestityöhön. Se opettaa välttämään asbestin rikkomista.

Osio 1 luo pohjan koko kurssille. Opit:

• mitä asbesti on ja sen kolme päätyyppiä
• miksi sitä käytettiin niin laajalti ja milloin se kiellettiin
• missä asbestia on rakennuksissa ja muissa tuotteissa
• milloin asbesti muuttuu vaaralliseksi
• ketkä työntekijät ovat suurimmassa vaarassa

Asbesti on yhteisnimitys luonnon mineraaleille, jotka muodostavat pitkiä, ohuita kuituja. Sana tulee kreikasta ja tarkoittaa sammumatonta, koska kuidut eivät pala.

Kuidut ovat niin pieniä, ettei niitä näe paljaalla silmällä. Kun asbestimateriaalia vaurioitetaan, porataan, leikataan tai rikotaan, ilmaan voi vapautua miljoonia kuituja.

Hengitetyt asbestikuidut voivat juuttua syvälle keuhkoihin ja jäädä sinne loppuiäksi. Elimistö ei pysty hajottamaan niitä, ja vuosien kuluessa ne voivat aiheuttaa arpeutumista ja syöpää.

Rakennuksissa käytettiin yleisesti kolmea asbestityyppiä:

• Krysotiili eli valkoinen asbesti. Se on yleisin tyyppi, ja sitä on usein asbestisementtilevyissä, lattialaatoissa ja tasoitteissa.
• Amosiitti eli ruskea asbesti. Sitä käytettiin pääasiassa eristelevyissä ja putkieristeissä.
• Krokidoliitti eli sininen asbesti. Sitä käytettiin ruiskutetuissa pinnoitteissa ja eräissä eristeissä, ja sitä pidetään vaarallisimpana.

Nimistä huolimatta asbestia ei voi tunnistaa värin perusteella. Maali, lika ja muut materiaalit kätkevät sen. Ainoa varma tapa on teettää näytteestä analyysi akkreditoidussa laboratoriossa. Kaikki asbestityypit ovat vaarallisia.

Vuosikymmenien ajan asbestia pidettiin ihmemateriaalina. Se oli:

• palamatonta ja lämmönkestävää
• lujaa ja kestävää
• hyvä lämmön-, äänen- ja sähköneriste
• kemikaalien- ja lahonkestävää
• halpaa ja helppo sekoittaa muihin tuotteisiin, kuten sementtiin, laastiin, maaleihin ja muoveihin

Samojen ominaisuuksien vuoksi sitä on yhä paljon jäljellä. Asbestimateriaalit kuluvat harvoin itsestään, joten ne pysyvät piilossa rakennuksissa, kunnes joku rikkoo ne.

Suomessa asbestin ja asbestituotteiden valmistus, maahantuonti ja käyttöönotto kiellettiin pääosin vuonna 1994. Koko Euroopan unionissa kielto on ollut voimassa vuodesta 2005.

Kielto lopetti uuden asbestin asentamisen, mutta jo asennettu jäi paikoilleen. Rakennuksissa on yhä tuhansia tonneja asbestimateriaaleja.

Nyrkkisääntönä jokaisessa ennen vuotta 1994 rakennetussa tai korjatussa rakennuksessa voi olla asbestia. Tämä koskee koteja, kouluja, sairaaloita, toimistoja, maatilarakennuksia ja tehtaita.

Kuituja vapauttavat todennäköisimmin:

• ruiskutetut palosuojapinnoitteet teräspalkeissa, katoissa ja kanavien sisällä
• putkien, kattiloiden ja säiliöiden eristeet
• asbestipitoiset eristelevyt alakattolevyissä, väliseinissä, palo-ovissa, räystäiden aluslaudoituksissa ja lämmittimien ympärillä

Näitä kutsutaan helposti pölyäviksi materiaaleiksi, koska ne ovat pehmeitä tai löyhästi sidottuja. Kevytkin kolhaisu voi vapauttaa kuituja. Niiden purkutyötä saavat tehdä vain asbestipurkutyöluvan saaneet yritykset.

Asbestia sekoitettiin myös moniin kiinteämpiin materiaaleihin, kuten:

• asbestisementtisiin katto- ja julkisivulevyihin sekä räystäskouruihin, syöksytorviin, hormeihin ja vesisäiliöihin
• seinien ja kattojen tasoitteisiin ja ruiskutasoitteisiin
• vinyyli- ja muovilattialaattoihin ja niiden alla olevaan mustaan bitumiliimaan
• kattohuopaan, kitteihin, saumausmassoihin ja vanhoihin WC-säiliöihin
• sammutuspeitteisiin, tiivisteisiin, punostiivisteisiin sekä vanhoihin jarrupaloihin ja kytkinlevyihin

Näissä tuotteissa kuidut ovat tiiviimmin sidottuja, mutta ne vapautuvat silti, jos materiaalia porataan, leikataan, hiotaan, rikotaan tai kulutetaan.

Hyväkuntoinen, pinnoitettu ja koskematon asbesti ei ole vaaraksi. Vaara alkaa, kun sitä vaurioitetaan tai rikotaan ja kuituja pääsee ilmaan.

Näin voi käydä tavallisessa työssä, esimerkiksi:

• porattaessa tai ruuvattaessa seiniin, kattoihin tai levyihin
• irrotettaessa lattia- tai alakattolaattoja
• poistettaessa vanhoja putkieristeitä tai kattilan paneeleita
• hiottaessa, leikattaessa tai rikottaessa materiaaleja korjaus- tai purkutöissä

Asbesti voi myös hajota vanhetessaan, vesivahingossa tai kolhuista. Vaurioitunutta materiaalia ei saa koskaan rikkoa lisää.

Suurimmassa vaarassa ovat ne, jotka tekevät töitä rakennusten rakenteissa, usein tietämättä, että niissä on asbestia. Heihin kuuluvat:

• sähköasentajat, putkiasentajat ja lämmitysasentajat
• kirvesmiehet, puusepät ja kalusteasentajat
• rappaajat, maalarit ja sisustustyöntekijät
• kattoasentajat, purkutyöntekijät ja rakennustyöntekijät
• kiinteistöhuollon ja kunnossapidon henkilöstö
• hälytin-, tietoverkko- ja teleasentajat, kuntotarkastajat ja insinöörit

Monet näistä ammattilaisista rikkovat päivittäin pieniä määriä materiaalia. Työuran aikana pienet altistukset kasautuvat.

Asbesti ei vahingoita vain työn tekijää. Kuituja voi tarttua vaatteisiin, hiuksiin, työkaluihin ja ajoneuvoihin, ja ne kulkeutuvat niiden mukana.

Aiemmin perheenjäsenet sairastuivat asbestitauteihin pelkästään pestessään työntekijän haalareita. Myös lähellä työskentelevät ja rakennuksen muut käyttäjät voivat altistua.

Siksi asbestipölyä ei saa koskaan lakaista, puhaltaa pois tai kuljettaa työmaalta vaatteissa. Osiossa 4 opit, miten leviäminen estetään, jos asbestia rikkoutuu.